Suomen Ufotutkijat ry - F U F O R A

ETUSIVULLE

Martin Keitel

Ufotutkimus kokonaisvaltaisen maailmankuvan valossa

Tänä päivänä vähintään tuhannet ihmiset eri puolilla maailmaa kokevat olevansa yhteydessä Maan ulkopuolisiin olentoihin, liikkuvansa ajoittain korkeammilla värähtelytasoilla, vastaanottavansa tietoa Maan menneisyydestä ja tulevaisuudesta sekä mahdollisesti olevansa itse osittain "muukalaisia". On melko ristiriitaista että näihin asioihin nimenomaan paneutunut Ufotutkimus ei ainakaan julkisesti ole onnistunut vakuuttumaan edes Ufo-ilmiön todellisuudesta sinänsä saatikka sitten muiden sivilisaatioiden osuudesta siinä.

Ufo-ilmiön tieteellisyydestä

Ufo-ilmiö on kokonaisuudessaan varsin laaja-alainen, pitäen sisällään varsin moneen tieteenalaan liittyviä oheisilmiöitä. Ufoja voidaan tutkia empiiristen luonnontieteiden (fysiikka, kemia, biologia, matematiikka), humanististen tieteiden (historia, teologia, yhteiskunta, tilastotiede, sosiologia, folkloristiikka) ja lisäksi psykologian, parapsykologian ja filosofian keinoin.

Mikäli tutkimus halutaan pitää puhtaasti tieteellisenä, ollaan hyvin pitkälti tilastotieteiden varassa, koska varsinaista empiiristä tutkimusmateriaalia kentällä tai laboratorioissa analysoitavaksi on varsin vähän saatavilla - johtuipa se sitten materiaalin todellisesta niukkuudesta tai sen tehokkaasta talteen keräämisestä ns. "korkeiden tahojen" toimesta.

Tätä tieteellistä tutkimusta edustavat silminnäkijähavaintojen tilastointi ja arkistointi, valokuva-, filmi- ja videomateriaalin analysointi, satunnaisten luonnossa, ihmisissä tai esineissä esiintyvien mahdollisesti Ufojen jättämien jälkien tutkiminen ja tilastoiminen sekä silloin tällöin esiin tulevat yksittäiset tutkahavainnot tai muut fyysiset vaikutukset teknisissä laitteissa.

Mikäli näistä tutkimuksista saatavissa johtopäätöksissäkin halutaan noudattaa yleisesti hyväksyttyä tieteellistä linjaa, joudutaan virallisesti tuomaan esille ns. konventionaaliset selitykset (luonnonilmiöiden, lentokoneiden, rakettien yms. virhetulkinnat, hallusinaatiot, valehtelu jne.) ja jättämään spekulaatiot mahdollisista extra-terrestriaalisista tai extra-dimensionaalisista olennoista pelkiksi myyteiksi. Tyypillisesti konventionaalista selitystä vaille tiukankin selvittelyn ja seulonnan jälkeen jäävät Ufo-tapaukset leimataan yksinkertaisesti selvittämättömiksi ja jätetään sellaisena arkistoon pölyttymään.

Niinpä virallisen Ufotutkimuksen saldona onkin n. 50 vuoden kansainvälisen tutkimustyön seurauksena ainoastaan valtaisa arkisto eri tyyppisistä havainnoista, luokiteltuna erilaisin kriteerein (esim. "päiväkiekot" ja "yölliset valot"). Suurin osa arkistoiduista tapauksisa on saanut konventionaalisen selityksen, tai ainakin selitysehdotuksen, selkeän vähemmistön jäätyä vaille selitystä. Näihin tapauksiin kuuluu usein silminnäkijöiden ja kokijoiden epätavallisia kokemuksia, jotka on saatettu luetteloida tapauksen yhteydessä, mutta yleensä jätetty vain maininnan arvoisiksi (ts. ei varsinaisesti liitetty tapauksen selittämiseen tai tulkintaan).

Tyypillisin "ei-tieteellinen" selitysmalli näille "selittämättömille" tapauksille on Maan ulkopuolisen sivilisaation osallisuus. Ufotutkimus ei kuitenkaan puolivuosisataisen historiansa aikana ole onnistunut vakuuttamaan tiedeyhteisöjä, suurta yleisöä eikä monissa tapauksissa edes itseään Maan tai ihmisen ulkopuolisen älyn liittymisestä Ufo-ilmiöön.

Ufo-ilmiö inhimillisenä kokemuksena

Kun ilmiön tieteellisessä tutkimuksessa kokijan merkitys tulee esille ainoastaan havaitun kohteen kuvailijana, henkilökohtaisella tasolla visuaalinen havainto on hyvin usein varsin pieni osa koko kokemusta. Kokemukseen saattaa liittyä psykologisia vaikutuksia, joita on vaikea selittää pelkän visuaalisen havainnon perusteella. Kokijalla saattaa olla myös joko tietoisia tai hypnoosin avulla esiin saatavia muistikuvia erikoisten olentojen kohtaamisesta ja/tai siirtymisestä poikkeavaan tietoisuuden tilaan. Nämä kokemukset saattavat tapahtua havaintopaikalla, avaruusalukseksi mielletyssä tilassa tai ajassa ja paikassa joka normaalissa tietoisuudentilassa on täysin käsittämätön. äärimmäisissä tapauksissa kokijan oma henkilöllisyys jopa fyysistä ulkomuotoa myöten on kokemuksen aikana vaihtunut.

Lukuisat ihmiset, jotka ovat kokeneet tämän tyyppisiä kohtaamisia, ovat tulleet vakuuttuneiksi siitä, että maailmankaikkeudessa on muita älykkäitä olentoja ja että normaalissa päivätajunnassa kokemamme todellisuus on vain suppea näkymä koko todellisuudesta. Vähintäänkin yhtä monet ovat ympäristön paineen alaisena joutuneet tukahduttamaan kokemuksensa, selittäen ne harha-aistimuksiksi, uniksi tai muutoin epätodellisiksi.

Kokemuspohjaisen materiaalin vakava tutkimus

Kun virallisesti väitetään, että "avaruusolentoja" ja avaruusaluksia ei ole olemassa, samalla tietenkin kaikki näitä kohdanneet ihmiset leimataan mielisairaiksi, tai vähintään mieleltään manipuloiduiksi. Samalla tavoin kohdellaan myös kokemuksiin vakavasti suhtautuvia tutkijoita, toimittajia ja yksityisiä ihmisiä. Tällaisessa ilmapiirissä on ymmärrettävästi vaikea järjestää asiallista Ufo-kontaktiin paneutuvaa tutkimusta.

On huolestuttavaa, että myös ufotutkijat valitettavan usein syyllistyvät näiden kokemusten mitätöimiseen esimerkiksi räätälöimällä silminnäkijöiden lausuntoja helpommin selitettävään muottiin. On toki yleistä, että ihmiset liioittelevat tavallisuudesta poikkeavia kokemuksia ja joskus, tarpeessaan löytää maalliseen elämäänsä eksoottisempaa sisältöä, ovat lapsellisenkin kritiikittömiä havaintojensa suhteen. Ei ole kuitenkaan ufotutkijan asia esittää tulkintoja kokijan rehellisyydestä tai kokemuksen aitoudesta, vaan ottaa vastaan silminnäkijän lausunto sellaisenaan, korkeintaan korostaen tätä kriittisyyteen omien muistikuviensa analysoinnissa.

Näin meneteltäessä saadaan arvokasta (mutta arvottamatonta!) tutkimusmateriaalia, jota voidaan verrata laaja-alaisesti. Mitä enemmän kokemuksista löydetään kansainväliset rajat rikkovia yhteneväisyyksiä, sitä vakuuttuneempia voidaan olla kokemusten todellisuudesta ainakin jollakin tasolla. Ja jos ilmiön tutkimuksessa ollaan avoimia mahdollisesti vallitsevaa tieteellistä maailmankuvaa kyseenalaistaville näkymille, voidaan kaikki tutkimusmateriaali ottaa vakavaan analyysiin, riippumatta siitä miten hyvin se sopii tähän maailmankuvaan. Löydettyjen ilmiöiden ja tapahtumien sovittaminen tuntemaamme maailmaan voidaan jättää erilliseksi prosessiksi sen jälkeen kun kaikki materiaali on ennakkoluulottomasti otettu vastaan ja luokiteltu.

Ufotutkimuksen tehtävä

Miksi Ufotutkimusta? Jos tutkimuksen lähtökohtana oli alun alkaen osoittaa tai kiistää että kysymyksessä on täysin luonnollisesti selitettävä ilmiö, tähän päivään mennessä voidaan jo todeta, että tässä tehtävässä on epäonnistuttu.

Ufotutkimus on jäänyt armottomasti pattitilanteeseen, jossa se yhä tähyilee taivaalle yhä parempien havaintojen toivossa, kuitenkin julkisen paineen alla "velvollisena" jättämään juuri nuo parhaat havainnot selittämättömiksi. Eikö itse asiassa nimenomaan pitäisi paneutua etsimään selitystä näille "selittämättömille" tapauksille - vaikka sitten jouduttaisiinkin ottamaan vakavasti silminnäkijöiden ja kokijoiden epätieteelliset kertomukset?

Samalla julkinen tiede ja media (ja sitä mukaa näiden lausuntoja paremman puutteessa myötäilevä suuri yleisö) on jo aikaa sitten tullut johtopäätökseen, että Maan ulkopuoliset sivilisaatiot eivät vieraile planeetallamme. Tästä yleisestä mielipiteestä poikkeavat yksilöt passitetaan siihen (yhä kasvavaan) "huuhaa-joukkoon", joka taas on aikaa sitten hyväksynyt näiden sivilisaatioiden läsnäolon keskuudessamme.

Ufotutkijat tasapainoilevat näiden kahden ryhmän välillä. Mitä enemmän yhdistykset ja yksittäiset tutkijat haluavat yhteiskunnan hyväksyntää (ja rahoitusta), sitä huolellisemmin heidän on vältettävä lipsumista "huuhaa-porukkaan", jopa tosiasioita kieltämällä ja omia loogisia johtopäätöksiään kyseenalaistamalla. Ufotutkimuksen painottaminen skeptiselle linjalle, jossa päätavoitteena on mitätöidä ilmiön "ylimaalliset" piirteet, takaa ympäristön hyväksynnän ja helpottaa rahoituksen ja julkisuuden saamista.

Koska kuitenkin valtaosa Ufotutkimusyhdistyksistä toimii valtion tuen ulkopuolella, niillä on siinä mielessä mahdollisuus toteuttaa valitsemaansa linjaa ilmiön tutkimuksessa. Tällaisten "siviilijärjestöjen" pitää vakavasti miettiä toimintansa motiiveja. Otetaanko tavoitteeksi epätoivoinen missio todistaa muukalaisten olemassaolo maailmalle, vaiko pelkästään kasvattaa ennestään valtavaa arkistovuorta? Vai pyritäänkö todella selvittämään ihmisen ja Maan paikkaa kosmoksessa käyttäen hyväksi Ufohavaintojen ja -kontaktien kautta saatavaa aineistoa?

Ufokontaktien ja -sieppausten implikaatiot

Ehkäpä osoittautuu, että kaikki "epätavalliset" näyt ja kokemukset ovat todellisia pelkästään ihmisten mielessä, eikä mitään "absoluuttisesti todellista" Maan ulkopuolista tai toisilla todellisuuden tasoilla toimivaa olentoryhmää ole olemassa. Tässä tapauksessa lopulta vedettäisiin vesiperä siinä mielessä, että kontaktia ihmisen ulkopuoliseen älyyn ei saataisi, eikä tultaisi paljon nykyistä viisaammiksi Maan ulkopuolisen elämän suhteen. Kuitenkin olisi saatu paljon mielenkiintoista tietoa ihmisen mielen toiminnasta, unissa ja mielikuvissa esiintyvistä arkkityypeistä, kollektiivisesta alitajunnasta jne. Tutkimus saattaisi olla psykologian kannalta lopulta kaikesta huolimatta sangen hyödyllistä.

Jos taas osoittautuu, että kokemusten takana piilevät todelliset olennot ja kulttuurit, ja olentojen antamat tiedot ihmisen olemuksesta, historiasta ja tulevaisuudesta ovat totuudenmukaisia, seuraukset koko maailmalle ovat todella merkittäviä. Saatavat tiedot voisivat auttaa ihmiskuntaa ymmärtämään paikkaansa kosmoksen muiden sivilisaatioiden jäsenenä, tajuamaan koko todellisuuden olemusta ylitse fyysisten kolmiulotteisten rajoitteiden, selkiinnyttämään teknologian ja yhteiskunnan tulevaisuuden tavoitteita, luopumaan poliittisista ja uskonnollisista arvojärjestelmistä, kehittämään ekologista teollisuutta, jouduttaa avaruusmatkailua... (huom. auttaa - ei johtaa!) Eikö riski ole mahdollisen julkisen "huuhaa-leiman" saamisen arvoinen? Eivätkö kaikkien alojen pioneerit ole aina joutuneet ennakkoluulojen ja yhteiskunnan vähättelyn kohteeksi ennen uusien tietojen vakiintumista osaksi yleistä maailmankuvaa?

Näköhavaintojen, valokuvien, "laskeutumisjälkien" yms. arkistoiminen on arvokasta osana kokonaistutkimusta (siinä mielessä tähän mennessä tehty työ ei suinkaan ole mennyt hukkaan), mutta melko lailla hyödytöntä yksinään. Taivaalla lentelevien esineiden luokitteleminen ja analysointi ei koskaan voi selittää, mistä nuo esineet tulevat ja miksi ne ovat täällä - vaikka jossain vaiheessa todistusaineisto osoittaisikin todellisten "vierailijoiden" olemassaolon. Tämä taas, kuten aikaisemmin tuli jo todettua, on sangen epätodennäköistä mikäli Ufot eivät ala esiintyä selkeästi useammin, suurien ihmisjoukkojen ja televisiokameroiden todistaessa.

Tosiasia on, että ns. "kontaktihenkilöiden" ja "siepattujen" kuvaukset kokemuksistaan viittaavat vahvasti todelliseen yhteydenottoon Maan ulkopuolisten olentojen taholta. Jos näin todellakin on, ja kun tämä materiaali on ennen kaikkea Ufotutkijoiden saatavilla, tuntuu melko ironiselta jos ei suorastaan hölmöltä, että juuri tämä ryhmä yhä kiistelee koko Ufoilmiön todellisuudesta.

Ufotutkimus ja julkisuus

On ymmärrettävää, että julkisuudessa pyritään olemaan hienosti sanottuna diplomaattisia. Edes Ufosieppausten todellisuudesta vakuuttuneen Ufotutkijan ei kannata julkisesti esittää uskovansa vihreiden tai harmaiden pikku-ukkojen olemassaoloon, koska hän tällöin vaarantaisi uskottavuutensa ja selväjärkisyytensä yleisön ja median silmissä. Kaiken lisäksi sama vaara koskee hänen edustamaansa yhdistystä.

Ymmärrettävää siis "poliittisista" syistä. Mutta jos ajatellaan tulevaisuutta, tai vaikkapa mielletään nykytilanne Ufotutkimuksen tulevaisuutena 70-luvulta katsottuna, voidaan todeta että tällainen yltiövarovaisuus ei millään tavoin edesauta yleisen asenteen kehittymistä "Ufomyönteisempään" suuntaan. Luonnollisesti niin pitkään kun Ufotutkimuksen sisällä ollaan erimielisiä siitä, mihin suuntaan yleistä mielipidettä yleensä halutaan viedä, ei ole muutenkaan mitään toivoa asennemuutoksesta.

Siksi onkin tärkeää, että Ufotutkimusjärjestöt pyrkisivät yhdenmukaistumaan ja jäsentymään. Vaikka on ilman muuta tärkeää, että joukossa on kriittisiä ja terveellä tavalla skeptisiä jäseniä, pitäisi pyrkiä erottelemaan tarkoituksenmukaisesti Ufokontakteja ja ei-fyysisiä ilmiöitä mitätöimään pyrkivät jäsenet omaksi ryhmäkseen. Kun yhteisö löytää sisäisen yksimielisyyden siitä, että kontaktien välittämä tieto on merkityksellistä ja ainakin mahdollisesti kuvaa jonkin muotoista todellisuutta, se voi myös yhtenä rintamana alkaa julkisesti edustaa tätä asennetta.

Kun sitten Ufotutkijoita kutsutaan, tai kun he tarjoutuvat esiintymään televisiossa tai radiossa, he valitsevat joukostaan vakuuttavimmat esiintyjät, varustettuna vakuuttavimmilla ja mielenkiintoisimmilla Ufohavainto- ja kontaktitapauksilla. He suunnittelevat tarkoin etukäteen, mistä puhutaan ja mistä ei (yhäkin oltaisiin siis diplomaattisia, mutta ei sisällön kustannuksella vaan sen uskottavuuden tukemiseksi!). He ottavat esille kansainvälisiä tapauksia ja dokumentteja, jotka tukevat ohjelmassa käsiteltäviä paikallisia tapahtumia. He vetoavat maalaisjärkeen kokemusten todellisuuden hyväksymiseksi, mutta välttävät sensaatiohakuisuutta. On elintärkeää, että Ufotutkijat (sekä mukana mahdollisesti olevat "siviilit", esim. kontaktihenkilöt) vetävät yhtä köyttä. Koska kaikesta ei voi olla samaa mieltä, pitää etukäteen selvittää eriävät mielipiteet ja päättää millä tavoin nämä tuodaan esille vesittämättä yleistä yhteistä päämäärää.

Kaikesta valmistelusta, asiallisuudesta ja perusteellisuudesta huolimatta ohjelman toimittaja tai viimeistään seuraavina päivinä lehdissä kirjoittelevat kolumnistit herjaavat Ufotutkijoita haihattelijoiksi, kuvittelijoiksi, sekopäiksi ja new age -kiihkoilijoiksi. Tästä ei pidä masentua, vaan se on pikemminkin otettava toimenkuvaan kiinteästi kuuluvana kuviona. Yhtä todennäköistä kuin median naureskelu on siviilien osoittama kannustus, varsinkin jos ohjelmassa on riittävän painokkaasti korostettu yksilön kokemuksen merkitystä. Samalla saadaan varmasti yleisöltä kertomuksia omista kokemuksistaan, olkoonpa sitten osa niistä ohjelman itsensä aikaansaamia kuvitelmia. Sekä yleisön kannustusta että uusia tapauksia voidaan sitten hyödyntää seuraavassa ohjelmassa.

Tällainen julkinen menettelytapa veisi Ufotutkijat ristiretkelle yhteiskuntaa, tiedeyhteisöä, uskonnollisia instituutioita ja mediaa vastaan. Mutta mikäpä sen antoisampaa aikana, jona toisinajattelijoita ei enää naulata ristille tai polteta roviolla (muuta kuin kuvaannollisesti lehtien palstoilla)? Asiaansa uskovat tutkijat ja kokijat kestävät herjat oman vakaumuksensa, asian merkittävyyden ja toistensa tuen avulla. Ja jonakin päivänä tipahtaa postiluukusta se lehti, jossa arvostettu journalisti kirjoittaa Ufotutkijamyönteisen artikkelin...

Saatteeksi

Kuten niin useaan otteeseen on todettu, mutta ei koskaan liian painokkaasti, me todellakin elämme valtavan muutoksen ja potentiaalin aikaa. Maailmaa uhkaavista vaaroista voidaan olla montaa mieltä, mutta ainakaan ihmisen yleisestä hätätilaa ei voida kiistää. Ihmiset suurena joukkona ovat ahdistuneita, epätietoisia, ailahtelevia.

Olisiko mahdollista, että ahdistus johtuu paitsi yhteiskunnallisista ja taloudellisista puutteista, myös koko hallitsevan länsimaalaisen arvomaailman ja todellisuuskäsityksen pahasta puutteellisuudesta? Olisiko mahdollista, että tuo puutteellisuus nimenomaan murskaa ihmisten mahdollisuudet kokea todeksi kokonaisvaltaista maailmaa, johon kuuluvat myös ei-fyysiset kokemukset? Olisiko mahdollista, että tuossa meidän näkökulmastamme ei-fyysisessä maailmassa toimii valtaisa joukko toisia sivilisaatioita, ja että tämä meidän suppea kaatopaikaksi käyvä hiekkalaatikkomme sotineen, myrkkyineen ja ympäristökatastrofeineen olisikin vain pieni osa käsittämättömän monimuotoisesti asustettua kaikkeutta?

Ja ennen kaikkea: Olisiko mahdollista, että ihmisen itsensä on päätettävä tulevaisuutensa suunta, nostettava tietoisuutensa oman fyysisen edun tavoittelun yläpuolelle, kohdattava oma rajoittuneisuutensa ja astuttava siitä ulos? Eikö silloin olisi hyvä myös tuntea ja hyväksyä "tuolla ulkona" jo odottavat kosmiset veljemme ja sisaremme?

Mutta onko näin? Vai onko tuo kaikki todellakin vain sinisilmäistä kuvittelua? Oletpa sitten Ufotutkija tai vain henkilökohtaisella tasolla elämää pohdiskeleva ihmislapsi, uskalla kysyä ja uskalla ottaa vastaan tuolta ulkoa tuleva tieto, olipa se sitten kuinka ristiriitaista lehtitiedon kanssa tahansa. Uskalla kuunnella sitä korkeinta auktoriteettia, jonka koskaan voit löytää - oman järkesi ja sydämesi ääntä!

Martin Keitel




© Suomen Ufotutkijat
Suomen Ufotutkijat ry  - Arkkitehdinkatu 14 B  - 33720 TAMPERE  |  Tel. +358405170553  |  Webmaster  |