Suomen Ufotutkijat ry - F U F O R A

ETUSIVULLE
Tapani Koivula

Viranomaisten ufovideoiden tilannekatsaus

Vuoden 2006 sensaatiomaisin ufopaljastus olivat Suomen viranomaisten kuvaamat infrapunavideot. Kahtena eri yönä - marraskuussa 2003 ja huhtikuussa 2005 - kuvatuissa videoissa taivaalla kieppui pitkulaisen, suorakulmaisen sauvan muotoisia esineitä. Nopeus oli suuri ja viranomaisten mukaan kohteet olivat hyvin kaukana.

Nyt perustiedot sekä pätkiä videoilta ovat olleet lähes vuoden ajan suomalaisten ja kansainvälisten asiantuntijoiden tarkasteltavina, mutta normaalia selitystä kohteille ei ole löytynyt, eikä myöskään samanlaisia ufovideoita.

Salainen kohtaaminen

Kaikki alkoi vuoden 2004 alussa, jolloin viranomaisten edustaja otti internetin kautta yhteyttä Suomen Ufotutkijoihin. Silloinen järjestön puheenjohtaja oli juuri eronnut, ja minä varapuheenjohtajana olin ottanut vetäjän vastuun. Helsinkiläisenä minun oli helppo perehtyä tapaukseen, jonka päätodistaja kävi töissä Helsingissä.

Tapasin Pekka Valtosen (nimi muutettu) ensimmäisen kerran Helsingin keskustan kahvilassa Aleksanterinkadulla. Valtonen kertoi, että he olivat olleet vartiointitehtävissä Itämerellä. Heillä oli infrapunavideokamera, jolla kuvattiin merellä näkyviä lämpösäteitä lähettäviä kohteita (kuten veneitä ja ihmisiä). Oli tähtikirkas yö, ja joku sai päähänsä suunnata kameran taivaalle. Myöhemmin Valtonen kuvaili, että he ajattelivat puolileikillään tarkistaa, oliko amerikkalaisten viemä tähtilippu todella kuun pinnalla...

ällistyksekseen miehet havaitsivat infrapunakameran näyttöruudussa oudon kohteen, joka lensi taivaalla mutkittelevaa reittiä. Ruudulla kohde näkyi pystysuorana valkoisena suorakaiteena. Kameraa saattoi liikutella näyttöruudun perusteella, mutta välillä esine liikkui niin nopeasti, että miehet eivät pysyneet kamerallaan sen perässä, vaan kohde katosi hetkittäin näyttöruudusta. Vaikka ulkona oli pilvetön taivas, näköyhteyttä kohteeseen ei saatu.

Jossakin vaiheessa ilmestyi toinen samanlainen sauvan muotoinen kohde. Osan aikaa sauvat näkyivät ruudussa yhtä aikaa. Niiden koko suhteessa toisiinsa vaihteli riippuen niiden keskinäisestä etäisyydestä.

Sauvamainen kohde oli jotakin, mitä kymmeniä vuosia merialuetta ammatikseen tutkineet miehet eivät koskaan olleet nähneet. Mitään selitystä kohteelle he eivät löytäneet. Samalla videolla on kuvia normaalikohteista, kuten veneistä ja linnuista, ja ne käyttäytyivät täysin eri tavalla.

Pekka Valtonen katsoi velvollisuudekseen ottaa selville, mistä oli kysymys. Olihan sentään kyseessä Suomen raja-alue. Kun selitystä ei löytynyt viranomaisten omasta piiristä, hän päätti ottaa yhteyttä Suomen Ufotutkijoihin.

Huijaus pois suljettu

Ensimmäisen tapaamisemme jälkeen Valtonen kertoi menevänsä työpaikalleen. Muistin, että samalla alueella oli koulurakennus, jolla oli meneillään johtamani korjaushanke (työskentelen siviilissä Helsingin kaupungilla kouluarkkitehtina), ja niinpä kävelimme samaa matkaa. Erotessamme näin, että Valtonen todellakin meni töihin kertomaansa organisaatioon.

Myöhemmin olen tavannut Valtosen vajaat kymmenen kertaa, ja kaiken aikaa luottamukseni hänen rehellisyyteensä on vahvistunut. Toisaalta hän on asettanut rajat sille, mitä on kertonut minulle ja mitä olen saanut julkistaa.

27.4.2005 kävin Valtosen kanssa ehkä siihen asti pisimmän keskustelun, jonka aikana kerroin erilaisista ufoilmiöistä, joita järjestömme oli tutkinut. Mielenkiintoista oli, että heti seuraavana yönä Pekka Valtonen kumppaneineen kuvasi uuden videon, joka oli ensimmäistä huomattavasti parempi. Tällä kertaa sauvamaiset ufot pyörivät taivaalla lähes kolmen tunnin ajan, ja parhaimmillaan niitä oli kolme kappaletta samanaikaisesti.

Koko hanke oli ainoastaan Valtosen ja Suomen Ufotutkijoiden sisäpiirin tiedossa Valtosen eläkkeelle siirtymiseen saakka eli huhtikuuhun 2006. Sen jälkeen Valtosen mukaan saimme toimia ufovideoiden kanssa niin kuin parhaaksi katsoimme.

Suomalaiset tiedotusvälineet vaikenivat

Vuosina 2004-05 - eli ennen tapauksen julkistamista - tutkimme videoita Suomen Ufotutkijoiden piirissä, mutta mitään normaalia selitystä emme sauvoille löytäneet. Huhtikuussa 2006 julkaisimme 11 sekunnin pituisen video-otoksen, joka levisi nettisivujemme kautta kaikkeen maailmaan. Suomessa tiedotusvälineet suhtautuivat ufosensaatioon normaalin nihkeästi eli ainoastaan Ultrassa oli infrapunaufosta valokuva sekä laatimani artikkeli.

Vaikka Helsingin Sanomat teki juuri ufovideoiden julkistamisen aikoihin minusta aivan asiallisen ufohaastattelun, siinä ei sanallakaan mainittu ufovideoista. Toimittajan selityksenä oli: "Se vaatisi aivan oman juttunsa."

Monet ulkolaiset ufojärjestöt ja -lehdet kiinnostuivat ufovideoista. Tieto on levinnyt myös amerikkalaisen valtalehden Herald Tribunen nettisivujen kautta. Kaksi lehden toimittajaa vieraili Suomessa, ja he keräsivät kaikenlaisia maatamme koskevia uutisia. Myös viranomaisten ufovideoita käsittelevästä STT:n tiedotteesta oli tekstinäytteitä.

Tämänhetkinen analyysi

Suomen viranomaisten kuvaamien ufovideoiden tunnistamattomat kohteet ovat säilyneet toistaiseksi ufoina. On mielenkiintoista, että viime vuosina maailmalla on saatu runsaasti valokuvia ja videota sauvamaisista ufoista. Osa niistä - sauvat, joissa on myös ikään kuin poikkipienat - on saanut normaalin selityksen: ne ovat olleet hyönteisiä, jotka kameran lähellä ovat tallentuneet epätarkkoina kalanruotomaisina hahmoina.

Olemme käyneet lävitse suuren joukon sauvakuvia - kiitos myös Suomen Ufotutkijoiden Ufo-Foorumin osanottajille, joilta saimme monia kuvavinkkejä. Viranomaisten ufovideoista syntyi mielestäni tähän asti asiallisin nettikeskustelu, mitä SUT:n keskustelupalstoilla on tähän asti ollut. Ylilyöntejäkin tapahtui, eikä Pekka Valtonen pitänyt siitä, että häntä epäiltiin huijariksi.

Vilkasta keskustelua ufovideoista käytiin myös Skepsis ry:n nettisivuilla. Siellä tosin vahvimmaksi selitysmalliksi näytti nousevan törkeä huijaus. Muutenkin skeptikkojen keskustelu jäi taas kerran kovin asiattomaksi huulenheitoksi, joka enemmänkin toi mieleen joukon kurittomia kakaroita, joiden oikea foorumi olisi ollut hiekkalaatikko.

Infrapunaufojen selitysmalleina on syytä normaaliin tapaan käydä lävitse kaikki tekniset ja luonnon ilmiöt, jotka voisivat näkyä infrapunavideolla sauvamaisten herhiläisten tavoin. On myös otettava huomioon, että välttämättä kohde ei ole pelkkä sauvamuoto, vaan sen ympärillä voi hyvin olla viileitä osia, jotka eivät lähetä lämpösäteilyä.

Ns. normaalien ilmiöiden joukkoon on luettava myös suurvaltojen huipputekniikka, jota välttämättä ei ole julkistettu. Kyseessä saattaisivat olla Yhdysvaltojen tai Venäjän kehittämät tarkkailu- tai häirintälaitteet. Onhan eteläinen rajamme samalla sekä Venäjän, Suomen, Viron, Ruotsin, Euroopan Unionin että NATON yhteisenä rajana.

Ufovideoiden julkistamisen aikoihin tapahtui useita venäläisten lentokoneiden tunkeutumisia Suomen ilmatilaan. Poikkeuksellisen avoimesti Suomen poliittinen johto tuomitsi rajaloukkaukset. Pääministeri Matti Vanhanen ilmoitti "rinta rottingilla": "Olemme hallituksessa päättäneet, että tästä lähtien kaikki ilmatilan loukkaukset julkistetaan."

Infrapunakuvausten historiaa

Viranomaisten ufovideoiden kuvaustekniikka on erityisen mielenkiintoinen osa ilmiötä. Kamera on huippukallis infrapunavideokamera, jollaisia Suomessa ei ole montaa.

Toukokuussa 2004 Suomenkin televisiossa esitettiin otos Meksikossa kuvatusta infrapunavideosta, jolla näkyy valopalloja, jotka videon kuvanneiden lentäjien mukaan kiertelivät koneen ympärillä. Skeptikot ovat epäilleet valojen olevan maassa sijaitsevan öljyjalostamon liekkejä, jotka vain ovat näyttäneet liikkuvan johtuen lentokoneen liikkeestä suhteessa pilviin ja valoihin.

Kun me oululaiset ufotutkijat käytimme infrapunatekniikkaa jo Pudasjärven-Kuusamon ufoaallon tutkimuksissa 1960-70 -lukujen vaihteessa, laitteistomme oli varsin vaatimatonta. Silloinen kuvausprojekti oli Ahti Karivieren kehittämä ja johtama. Rajallisten resurssiemme vuoksi kameramme olivat halpatavaraa: venäläinen Zenith-järjestelmäkamera sekä vanhana hankittu kaitafilmikamera, jonka projektin kameramies Atte Särkelä löysi helsinkiläisestä valokuvausliikkeestä.

Silloinen infrapunakuvausprojekti päättyi pian sen jälkeen, kun muutin Oulusta Helsinkiin vuonna 1971. Kun mielenkiintoisia ufovalokuvia alkoi esiintyä laajalevikkisissä lehdissä - värikuva mm. Hufvudstadsbladetissa ufotutkija Gösta Malmin artikkelin yhteydessä - infrapunafilmin maahantuonti lopetettiin. Sitä ennen Ahti Karivieri oli saanut tilattua jopa USA:n armeijan infrapunakuvausoppaan, joka oli kirjoitettu Vietnamin sodan tarpeita varten.

Filmin tuontikielto oli merkillinen. Karivieri oli tutustunut yhdysvaltalaiseen herrasmieheen, joka entisenä senaattorina lupasi järjestää asian. Mutta niin vain kävi, että senaattorikin joutui nostamaan kädet ylös: jostakin syystä infrapunafilmiä ei vain ollut mahdollista tilata Suomeen.

Vaikutti muutenkin siltä, että Karivieren johtamissa tutkimuksissa oli astuttu liian isoille varpaille. Lopulta Oulun yliopiston ja teknillisen koulun opettaja, insinööri Ahti Karivieri joutui henkilökohtaisen ajojahdin kohteeksi, ja hänen elämänsä kävi liian vaikeaksi Pohjolan valkeassa kaupungissa.

Ahti lähti perheineen maanpakoon. Ensin hän suunnitteli Australiaa, mutta tyytyi sitten Ruotsiin. Joku voisi nähdä yhtäläisiä piirteitä Karivieren ja virolaisten ufotutkijoiden seikkailuissa - muutakin kuin verenperinnön: Ahtin isä on Virosta.

Karivieren oman arvion mukaan taustalla olivat Oulun yliopiston professorit, jotka eivät sietäneet yhä useampien nuorempien tutkijoiden kiinnostusta ufoaiheeseen. Sen jälkeen oli suhteellisen helppoa savustaa yksi ufoinsinööri ulos kaupungista, hyväveli-periaatetta käyttäen.

Jos jonkun itsekehua halutaan harrastaa, on todettava, että me sentään saimme mainioita ufokuvia värillisinä, kun viranomaisten huipputuotokset ovat jostakin syystä mustavalkoisia...

Ahti Karivieren mukaan kokonainen sukupolvi infrapunakuvauksen parhaita asiantuntijoita kuoli vuonna 1974 tapahtuneessa lento-onnettomuudessa. Yhdysvalloissa oli alkamassa infrapunakuvauksen seminaari, kun osanottajia täynnä ollut lentokone tuhoutui.

30 vuoden tauon jälkeen Suomen Ufotutkijat on aloittanut infrapunakuvausprojektin, jota vetää Jaakko Pietiläinen Ahti Karivieren taustatuella. Infrapunafilmiä on jälleen saatavissa. Se on tavallista värifilmiä stillikuviin, eikä järjestön kassa kestä edes haaveilua infrapunavideoista.

Ensimmäisiä kokeiluja teimme Porin Reposaaressa, jonne Ufotutkijat järjestivät loppuvuodesta 2005 uforetken. Mitään erikoisen merkillistä ei infrapunafilmille tarttunut, vaikka alueella on tehty runsaasti ufohavaintoja.

Ahti Karivieri kommentoi projektimme aloitusta toteamalla: "Pitäisi ensin olla jotakin mitä kuvata."

Nyt paljastunut Lepaan ufoaalto saattaisi tarjota sopivan konkreettisen kohteen infrapunaprojektin jatkolle.

Lisätieto tarpeen

Valitettavasti ufovideoiden päätodistaja Pekka Valtonen ei ole kovin paljon tuonut lisätietoa puolen vuoden takaiseen perusaineistoon. Kun Suomen Ufotutkijoiden nettikeskustelussa Ufo-Foorumilla vaatimukset lisätiedosta yltyivät, Valtonen välitti kaksi viestiä, jotka liitän tämän kirjoituksen loppuun.

Toivottavasti aikaa myöten saamme vielä lisätietoa. Kunnon ufotutkijoilla tulee olla tiettyjä perusominaisuuksia, joista ehkä tärkeimmät ovat kärsivällisyys ja kunnioitus havainnontekijöitä kohtaan.

On varsin ymmärrettävää ja hyväksyttävää, että Pekka Valtonen ei toistaiseksi halua kohun ufovideoista hämmentävän hyvin alkaneita eläkevuosiaan. Kuten ufotapauksissa yleensäkin, havaintojen julkistaminen voi tapahtua vain havainnontekijöiden ehdoilla.

Pekka Valtosen ensimmäinen viesti on tunnusteleva ja sauvaufojen todellisuutta korostava. Toisessa viestissä on jo huomattavasti enemmän yksityiskohtia, esimerkiksi kuvausolosuhteista ja -tekniikasta. Kun nyt viime aikoinakin eräät ovat polttaneet päreensä informaation vähäisyyden vuoksi, on vain syytä rauhallisesti odottaa, että ennen pitkää tietoa tulee lisää.

Infrapunavideot välittäneen viranomaisen viestit ufotutkijoille

Kirje 1.

Arvoisa Lukija!

Tämän "tiedotteen" antajana ja kirjoittajana pahoittelen nimettömyyttäni. Ymmärtänet kuitenkin, että täten suojelen, en pelkästään itseäni vaan myös muita tahoja, ensisijaisesti lähipiiriäni. En suinkaan esiinny nimettömänä jonkin "viranomaistaholta mahdollisesti tulevan painostuksen" pelossa ja takia, vaan lähinnä Sinun vuoksesi, Arvoisa Lukija!

Elämää jo kohtuullisen pitkään nähneenä, tietysti myös asiaan liittyviä nettisivuja seuranneena, tiedän, että myös Sinä saatat joskus olla mielipiteissäsi ja totuudennälässäsi niin ankaran jyrkkä, ettet aina huomioi toisen ihmisen hyvää ajatusta ja etua. Kallistuipa vaakakuppisi näissä asioissa sitten puoleen tai toiseen, omalta kohdaltani voin vain menneitä tapaillen todeta:

"Kuvasin mitä kuvasin, enkä sitä muuksi muuttaa voi!"

Kuvausvälineen, sen tekniikan ja paikan jätän tässä kohtaa täysin huomiotta. Ja vaikka tietysti tiedän paljon enemmän kuin nyt kerron, katson, että ei ole minun asiani tiedottaa varsinkaan kenelle kuvausväline kuuluu tai miten se toimii. Sitä paitsi en koe, että kuvausvälineen, sen omistajan tahi kuvaajan tarkentamisella loppujen lopulta tavallisille ihmisille - joiden arvioitavaksi nauhat lopulta kokonaisuudessaan haluaisin luovutettaviksi -, olisi kovinkaan suurta merkitystä.

Pääasia kuitenkin lienee, että kahdelle eri ajanjaksona kuvatulle videonauhalle tallentui ja (huomioi seuraava) myös kokeneelle laitteen käyttäjälle jotakin niin poikkeuksellista siitä mitä taivaalla noina ajan hetkinä tapahtui, että se sai vakinaisessa työssään olleen yksittäisen viranhaltijan sen kummemmin empimättä lähettämään kuvanauhat maailmalle eteenpäin!

Ensimmäisenä vastaanottajana mieleeni tuli jostain muistin kaukaisuudesta Suomen Ufotutkijat, eikä tapauksessa koko aikana ole nauhojen julkistamisen osalta ollut sen kummempaa mystiikkaa eikä salailua. Eikä tule.

Pyysin, että nauhat julkaistaisiin vasta tänä keväänä, koska halusin lopettaa työurani ilman mahdollisia turhia polemiikkeja. Itse asiassa (nyt jo siis entinen) työnantajani ei vieläkään taida virallisesti tietää koko asiasta yhtään mitään, eikä näin ollen edes voi olla syypää minkäänlaiseen salailuun. Siihen, olisiko työnantajani tietoisuus lopulta johtanut jonkinasteiseen "häivytykseen", en halua ottaa kantaa, koska se olisi jo aivan turhaa spekulointia. Pitkäaikaisen työyhteisöni hyvin tuntien epäilen kuitenkin, että jos minun jotakin salailua tässä asiassa ylipäätään olisi pitänyt harrastaa, niin ainoastaan joiltakin kuvauslaitteeseen liittyviltä osiltaan, eikä niinkään liittyen siihen mitä laitteella on kuvattu. Ja kuten hyvin tiedetään, nykyaikana ei mikään tekniikka aikuisten oikeasti ole kovinkaan salaista... joten se siitä.

"Syväkurkku" -nimitystä en kohdallani missään nimessä halua tunnustaa, koska mitään "Salaperäistä Syvyyttä" ei myöskään entisessä työyhteisössäni ole olemassa. Nimitys lienee juontunut joillekin mieleen eräästä asiaan liittyvästä televisiosarjasta. Sen toki tietysti tunnustan, että olen itse ja omaehtoisesti tehnyt jotakin sellaista, minkä koin, silloin, noina hetkinä ja myös nyt, kaikkien yhteiseksi parhaaksi, enkä minkäänlaisia lupia toimintaani keneltäkään ole kertaakaan kysellyt, enkä kysele. Mielestäni aikuisen ihmisen pitää itse tehdä omat valintansa. Tulevaisuus näyttää, oliko valinta virhe vai ei. Ja jos oli, onko sillä enää tässä vaiheessa mitään merkitystä!

Haluankin siis heittää keskustelukehään muutaman ajatuksen, nyt kun kerran tunnustan (ikävä kyllä vielä tässä vaiheessa anonyyminä), että tapahtunut todella on tapahtunut, ja joidenkin ihmisten ja tahojen luotettavaksi kokema oikea viranhaltija on sen itse ja omin käsin kuvannut: toistaiseksi tunnistamattomia, oudosti lentäviä ja sykkiviä lämmönlähteitä sisältävät kuvanauhat. Kannattaisiko nyt ja tässä vaiheessa unohtaa "sekundaarit argumentit" ja rauhallisesti, pikkuhiljaa ja laajalla joukolla keskittyä selvittämään, mitä nuo hämmästyttäviä lentoratoja noudattavat "valopallukat" ja lähikuvissa "pystysauvoiksi" osoittautuneet "lentäväiset" mahdollisesti ovat, tai siis olivat!?

PS. Asiallisiin kuvausoloihin liittyviin kysymyksiin saatan vastata Suomen Ufotutkijoiden välityksellä. Nettikeskusteluun en halua osallistua. Muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta aiheellisen keskustelun taso on eittämättä kyllä aika surkea... Joten siis

Lämpimiin Terveisiin.

"? ? ?"


Kirje 2.

16.6.2006

Tässä tietoa tällä kertaa lähinnä Bruce Maccabeelle:

1. Kuvauskamera on erittäin kallis kolmannessa maassa valmistettu ja sieltä ostettu, tekniikaltaan täysin suurvalta-alkuperäinen typpijäähdytteinen IRS- scanner lämpökamera, joka ylittää ns. normaalien siviililämpökameroiden "pikselspeksit" huikeasti eli melko tarkkaan sanottuna 300 kertaisesti. Joten sillä havaitsee vaivatta minkä tahansa ympäristöään lämpimämmän "nuppineulan". Laitteessa ei ole yhtään ainoata siviilitarkoitukseen tarkoitettua osaa. Jokainen osa elektroniikasta kuoreen asti on valmistettu erikseen erään Bruce Maccabeeta lähellä olevaa suurvaltaa edustavan Lockheed-nimisen yhtiön toimesta... satelliittiaikaa kun tässä nyt sattumalta eletään.

2. Kuvausalustan huojunta eliminoidaan täydellisesti IRS-laitteessa olevalla omalla peukalonpään kokoisella hyrrällä. Eli IRS-laitteen fyysisellä asennolla ei ole sinällään minkäänlaista merkitystä kuvattavan kohteen liikeratojen suhteen. "Piippu" pysyy aina suorassa vaikka mitä tapahtuisi... kunhan nyt ei "selällään" ole...

3. Laite on hankittu ihmishenkien pelastamista varten eikä sitä sovi myöskään tulevaisuudessa unohtaa. Sillä nyt vain noilla kerroilla satuttiin katsomaan taivaalle eikä merelle. Kun se Kuu kerran oli taas niin komea, että piti tarkistaa, näkyykö se "Ameriikan lippu" IRS-kamerassa. Ja tiedoksi B. Maccabeeelle ja muille vain, että ei ikävä kyllä näy. Mutta ihan kuten sinä TK sanoit, Kuu kyllä näkyy seurantaruudun kymmenesosan kokoisena tarkimmalla 3 FOV-zoomauksella, josta päästään siihen että...

4. Laitteessa on kolme FOV-zoomaustoimintoa, joilla kohde saadaan näkymään lähempänä kuin se todellisuudessa on. Ja jos tiedetään siviililaitteiden polttovälit, kerrotaan niiden tehokkain "ilmaisukynnys" 300:lla. Videoista on helposti nähtävissä, milloin mitäkin kolmesta polttovälistä käytetään. Voidaan siis aivan perustellusti väittää, että etäisyydet kuvauskohteisiin ovat melko huikeat. Niin että se siitä Suomen valtion ilmatilasta ja kaikenlaisista valtakunnan turvallisuutta vaarantavista puupäistä... Kuvaushetkellä taivaalla ei ollut pilven hattaraa, josta päästään siihen, että videoilla näkyvät "pilvet" eivät olekaan oikeita pilviä, vaan ilmakehän ja avaruuden lämpötilaeroja, jotka muuten talvisessa pakkassäässä näkyvät vielä selvemmin. Joten kuvattujen kohteiden koko on... jos FOV- 3:lla kuvattaessa Kuu on kymmenesosa kuvaruudusta, kuinka isoja ovat silloin videoilla olevat kohteet? Muistakaa hyvät ihmiset, että kaksi suhteellisen kokenutta silmäparia oli toisella kerralla asiaa todistamassa. Heistä toinen pari oli kiikareilla aina käskettyyn koroon ja suuntaan kiivaasti tähystämässä, eikä mitään nähnyt, vaikka kuinka katsoi minkä silmillä olleista vehkeistä irti lähti, ja tuntitolkulla... Jatketaan tästä seuraavalla kerralla.


© Suomen Ufotutkijat
Suomen Ufotutkijat ry  - Arkkitehdinkatu 14 B  - 33720 TAMPERE  |  Tel. +358405170553  |  Webmaster  |